perjantai 13. huhtikuuta 2018

Perjantaipäivitys ~ Muoviton elämäni

Olen nyt neljän vuoden ajan tietoisesti vältellyt muovia ja pakkauksia. Tarkoituksenani on vähentää muoviroska minimiin. Jotenkin maailmantuska ja roskaliikkeeseen kuuluminen ajoi minut miettimään myös omaa kuluttamistani. En tiedä pääsenkö kokonaan pois muovista, koska esimerkiksi mielialalääkkeeni on pakattu muoviin enkä voi olla ilman lääkkeitä.

Tämä teksti ei liity taiteeseen mitenkään, vaan oli toivottu päivitys :)

Mitä kierrätän?

  • SER-kierrätys, eli vanhan elektroniikan vien liikkeeseen tai kierrätyskeskukseen.
  • Metalli. Foliota en käytä, mutta tölkkejä tulee jonkin verran.
  • Muovi. Lähimmän muovinkierrätyksen löydät täältä 
  • Lasi. Sinne ei muuten mene hajonneet keittiön lasit! Vain kierrätyslasi.
  • Pahvi. Kierrätän kaiken pahvin. Tätä roskaa tulee minulla eniten.
  • Paperi eli kaikki paperi luonnoksista, lehdistä (tunkevat niitä perkeleet silti vaikka on kielto) ja kierrätettävistä pakkauksista.
  • Bio eli kaikki ruuantähteet, nenäliinat yms maatuvat.
  • Kangas. Löytyy joistain vaateliikkeistä kuten H&M.
Lisäksi koitan kierrättää kaiken mitä en itse tarvitse. Tavarat vien kierrätyskeskukseen tai myyn. Joskus annan tavaraa ilmaiseksi ns "roskalavoilla" facessa.

Hevi-osasto

Muovipussi on täysin turha asia. Hyvin varustelluissa ruokakaupoista löytyy paperipussit tai kestopussit.  Itse käytän paperipussei, koska hyödynnän ne roskiksina ja usein menen suoraan koulusta kauppaan ja en pidä koulussa mukanani kestopussei. Joissain kaupoissa joissa ei ole kumpiakaan niin haen leivososastolta paperipussin (kuten Lidl. Sinne koitan aina muistaa kestopussit). 

Jotkin vihannekset ja hedelmät ei tarvitse pussia ollenkaan, kuten banaanit, ananas, isot juurekset yms. Hyvä nyrkkisääntö on: että jos et syö kuoria, niin turhaa on suojata niitä.

Valmiiksipakatut vihannekset? 
Jos sellainen on pakko ostaa niin koitan löytää pahvisen tai kovamuovisen (se on kierrätettävissä)  vaihtoehdon. Muuten jätän kerta kaikkiaan ostamatta (ainut poikkeus on kurkku. En voi elää ilman kurkkua. Kesällä voin varmaan ostaa kurkkua torilta).

Paperipussiteline Citymarketissa. Kiva, ko meen asioikseen kuvaamaan noita ja ne oli kaikki tyhjiä :D 



Napostelvat ja karkit

Tässä osiossa kauppaa löytyy hirveästi asioita jotka on pakattu miljoonaan kerrokseen muovia. En osta enää esim suolakeksejä, koska ärsyttää se muovi joka on pakattu muoviin... 

Minulla on joka viikko karkkipäivä ja ostan pelkästään irtokarkkeja (ilman paperikääreitä), koska irtokarkit saa paperipussissa. Joskus saatan ottaa tikkarin myös irtokarkkilaarista, mutta kierrätän sen tikun tietenkin.

Ruuanlaitto

Olen dyykannut vuosia ja nyt laajensin ruokahävikin torjumista myös alkamalla tilaamaan netistä ruokaa mm. Fiksuruasta ja Matsmartista. Voin sanoa, että IBS tekee välillä dyykkaamisesta tarpeettoman vaikeaa, kun kierrät turhaan apajilla ja kaikki dyykattava onkin epäsopivaa ruokavalioon. Se on syönyt paljon minun intoa kiertää roskiksilla. 

Kuten aiemmissakin kohdissa, niin myös tässä koitan ostaa tuotteita joiden pakkaus on helppo kierrättää. Tässä osiossa on eniten paranneltavaa minulla, koska syön esim. tortilloja paljon, mutta ne on aina pakattu muoviin tai ne kuivuisi. Olen tapojeni orja. 

En ole käyttänyt foliota tai elmukelmua oikeastaan ikinä, koska se on minusta rahantuhlausta ja totaalinen turhake. Säilytän ruuat kierrätettävissä muovirasiossa (esim jätskirasiat) tai laitan lautasen katoksi. 

Ruokahävikkiä minulla ei ole ollenkaan, koska olen kai liian köyhä heittämään ruokaa roskiin. Syön kaiken mitä teen. 

Lautaseni on samaa sarjaa, joten ne istuu kuin lusikka yhteen.
Leivän ostan paperipussissa (Lidlin ja S-marketin ciabatta om nom nom) ja olen aloittanut projektin, että koitan itse leipoa omat leivät, koska jauhon saa paperipussissa, mutta leipää ei. Koitan tehdä kerralla paljon sämpylää ja pakastan osan muovirasiossa (en käytä pakastepusseja. Kovamuovirastiat niinkuin jäätelörasiat voi kierrättää).

Asuminen

Kokeilin bambuhammasharjaa, mutta harmikseni se on minulle liian kova ja iso. Sen voi heittää bioroskiin, joten se olisi ihanteelinen hammasharja. Olen kuullut myös biohajoviasta vessaharjoista ja se olisi kova juttu, kun se pitää uusia puolen vuoden välein.

Olen ihan lapsenkengissä vielä etikan (= lasikierräys) ja soodan (= kovamuovinkierrätys) käyttämisessä siivoamisessa, mutta opettelen koko ajan lisää! Ongelmallista on se, että rakastan kloriitin hajua :D 

Kenkiin kannattaa panostaa oikeasti! Minä myös korjautan hajonneet kengät suutarilla, jos se vain on mahdollista. Sama koskee muitakin asioita missä on vetskari, kuten reput ja takit. 
Ylipäätään kannattaa opetella korjaamaan itsekin vaatteita, koska pienet reiät ja onnettomuudet ei ole syy nakata vaateta pois, jos kangas on hyvässä kunnossa.

Tämä ei liity muoviin, mutta köyhyys tekee minusta myös ympäristöystävällisen, koska kävelen kaikkialle ja käytän julkista liikennettä. Nautin kyllä kävelemisestä ja ei tule ostettua ainakaan liikaa, kun on pakko kantaa ostokset kotiin (tosi painavat jutut haen kaljakärreillä).

---

Tässä jotain ajatuksiani. Kierrätys ja muovin välttely tapahtuu niin automaattisesti, etten varmaan edes itse tajua miten laajaa oma touhuni on. Se on kuin outo reaaliaikainen peli, että älä astu laavaan. Tykkään haasteista ja tämä on hyvä haaste ja elämäntapa. Haluan venyttää ja venyttää tätä aina pitemmälle.

Olen todennut monen muun kanssa, että keittiöissä tai eteisessä pitäisi huomioida tämä kierrätys jo asuntoja rakentaessa. Pieni roskakaappi kahdella saavilla _ei riitä._ Joko pienemmät lokerot eri kierrätyksille valmiiksi tai peräti vähän isompi roskakaappi olisi toivottavaa. 

Minun nykyisessä kodissa on kivasti pieni hyllytaso roskakaapissa, johon kerään muovin ja kaapin alaosaan mahtuu kolme sankkoa, joihin kerään rauta + lasi (ne roskikset on vierekkäin niin mätän ne samaan sankkoon), bioroskis ja sekaroskis. Pahville on oma lootansa yhdessä keittiön alakaapissa.

Muovinkierrätys (alaosassa). Kissat syö märkää pahvipakkauksista.
Kaikkea sitä tunkeekin blogiin... Kuten likainen roskakaappi. Muovit vois viedä taas :,D
Kuten näkyy, niin laitan sekaroskat paperipussiin, kun sinne menee lähinnä tuollainen höttömuovi. Minulla ei ole _ikinä_ hajonnut paperiroskis käytävään tai pihamaalle. Kerra hajosi paperipussi matkalla kaupasta kotiin. Luin netistä, että ihminen ostaa vuodessa n. 55 muovipussia kaupasta, joten neljässä vuodessa minun 220 paperipussista on YKSI hajonnut.

Se on hyvä saldo se.











perjantai 30. maaliskuuta 2018

Perjantaipäivitys ~ Kevät on myöhässä

18.3.2016.

18.3.2017.
18.3.2018.

Syystäkin pitää olla huolissaan lintujen muutosta ja ötököistä, kun täälläkin ei näy pellonakaistalettakaan ja lunta on paikoitellen minua vyötäröön asti... En ole ikinä nähny Kankaanpäässä näin paljoa lunta kuin tänän talvena eikä se ilmeisesti halua sulaa pois.

23.3.2018.
23.3.2018.

18.3.2016.
23.3.2018.

18.3.2016.
On hanget korkeat nietokset, kun kevät on meillä.


perjantai 16. maaliskuuta 2018

Perjantaipäivitys ~ Vesiliukoiset tekniikat 1

Lastentussit ja akvarelli.

Mie olen keskittynyt tekemään kurssilla kokeiluja ja välineitä opettaa. Olen maalannut muutaman teoksenkin siinä sivussa, jotka näytän. Opetusmatkusta en aio laittaa tänne, ettei joku munapää varasta niitä :) 

Akvarelli ja kultamaali.
Akvarelli.

torstai 22. helmikuuta 2018

Sarjispäivikset 2

8.10.2013. Sarjakuvapäiväkirja 10. 
Tässä päiviksesä oli tyyliin kaikki mahdollisia ja mahdottomia väritystyylei. Tässä on sinistä tussia ja pinkkiä geelikynää. Tuossa päiviksessä on tosi paljon myös merkintöjä väsymyksestä ja kivusta, mutta näytän mielummin piirtomuumion.

15.1.2014. Sarjakuvapäiväkirja 11.
Pelaamismerkintöjen lisäksi teen merkintöjä myös sarjoista ja elokuvista joita katson. Eikä ihme, että kämpässä oli kylmä, koska seinästä puuttui pala :D Huomasin sen vasta poismuuttaessa. Karsea läävä oli muutenkin.


4.5.2014. Sarjakuvapäiväkirja 11.
Tuon päiviksen aikana löysin Frixion-kynät, jotka sopii täydellisesti sarjakuvapäiväkirjan pitämiseen: niitä voi kumittaa ja ne kestää vettä. Ei haittaa, vaikka piirtäisi ihan huti tai väärin, koska voi korjata virheet.

19-24.6.2014. Sarjakuvapäiväkirja 12.
 Välillä oon varma, että jos en kirjoittaisi ja miettisi asioita joita ihmettelen tällä tavalla ylös, niin en ehkä pystyisi niin nopeasti ja konkreettisesti tekemään päätöksiä. Ensinmäinen kohta myös aukeamalla on erillaisen tyylin kokeilu, jota välillä tapahtuu.
Eri aikoina myös värini ovat tummemmat ja välillä vaaleammat. Ehkä luonnon valon määrä vaikuttaa siihen.

16.8.2014. Sarjakuvapäiväkirja 12.
 Tuo meteorisade ja ukkospilvi kuva on yksi kauneimpia juttuja mitä olen nähnyt oikeassa elämässä ja olen iloinen, että se onnistui sellaisena kuin sen näin.

31.1.-2.2.2015. Sarjakuvapäiväkirja 13.
 Teen myös merkintöjä luonnosta paljon. Etenkin keväällä ja syksyllä merkitsen eri asioiden ensinmäisen päivän, esim. ensinmäiset pääskyset, ensinmäiset keltaiset lehdet ja sen sellaista.

25.3.2015. Sarjakuvapäiväkirja 13.
Jos kohtaan jonkun oudon tyypin tai tapahtuu jotain outoa, niin tapaan todeta "sarjakuvapäivämateriaalia." Hassua, että olen kuullut myös siskojeni ja äitini toteavan sen, vaikkei ne pidä edes tälläistä päiväkirjaa :D Toisella sivulla myös yksi minulle tapahtuneista metoo-kokemuksista.

13.9.2015. Sarjakuvapäiväkirja 14.
 Minulla on uskomattoman huono naamamuisti ja siksi joudun välillä piirtämään ihmisiä tuollaisina hehkulamppuina, koska en muista kaikkien naamaa. Merkinnät on myös paljon iloisempia, koska olen tässä vaiheessa käynyt vuoden parhaalla terapeutilla joka minulla on koskaan ollut.


11.11.2015. Sarjakuvapäiväkirja 14.
 Kokeilin todella erillaisia lähestymistapoja välillä. Tässä minä ensin maalasin ja sitten tussasin ja välillä en tussannut ollenkaan.


25.12.2015. Sarjakuvapäiväkirja 15.
Tälläistä kollaasimaista juttua voisin kokeilla oikeastaan lisää. Olin jo unohtanut tuon lehdestä leikatun kuvan. Ehkä teen jotain tuollaista lisää. On tärkeää kokeilla erillaisia juttuja.

1-2.2.2016. Sarjakuvapäiväkirja 15.
Tyyli saattaa muuttua aukeammallakin pari kertaa. Tässä on myös aika kirkkaat värit. Muistuttavat vähän hillittyä versiota alkuajoista, kun aloitin värittämään. (Päätä särki, koska löin sen täysiä jäähän. Siksi ostin myös piikit kenkiin).

8-11.7.2016. Sarjakuvapäiväkirja 16.
Tämä on varmaan tylsin sarjakuvapäivis jonka omistan, koska se on alusta loppuun piirretty vain frixionilla ja puuväreillä, koska kaikki, IHAN KAIKKI, tuli tosta paperista läpi. Se oli kurjaa.

7-8.3.2017. Sarjakuvapäiväkirja 17.
 Tässä päiviksessä kirjoitin välillä eri tavalla (keltainen ruutu). Tyyli oli myös alusta loppuun jotenkin siistiä ja harkittua. Olin kait syönyt vitamiinini tai jotain. Piirtojälki oli vaivattoman näköstä.


9-13.6.2017. Sarjakuvapäiväkirja 17.
Päiviksestä näkee myös hyvin sen, kun lihoin lääkkeiden aloittamisen jälkeen 30 kiloa, kun vertaa näitä merkintöjä pari vuotta vanhoihin merkintöihin.

14-20.1.2018. Sarjakuvapäiväkirja 18.
 Tässä on päiväkirja jota täytän teen juuri nyt. Olen tehnyt jo pari vuotta tuollaisia tavoitelistoja, missä yleensä on tehtäviä jotka tekisin muutenkin.

21-22.2.2018. Sarjakuvapäiväkirja 18.
Tässä on tämä päivä ja eilinen. Vaikka haukun itseäni, niin se ei ole vakavaa tässä, koska tuo on vain taitelijaneuroottisuutta, eikä masennusta. Minulla on huono kausi maalaamisen kanssa ja tunnen itseni idiootiksi, etten osaa maalata :D Sellaisia vain nyt välillä tulee ja menee.

Sellaista. Suosittelen sarjakuvapäiväkirjaa kaikille! Sen pitäminen on mahtavaa.

Sarjispäivikset 1

Ensinmäinen sivu koskaan. 02.09.2010.
 Aion tehdä pienen katsauksen sarjakuvapäiväkirjojeni historiaan ja tyyliin, koska sarjikset on minulle tärkeä osa arkea. Sarjakuvapäiväkirjat ei ole kytköksessä minulla maalaustyyliin, piirtotyyliin tai mihikään, vaan se on vapaata sotkua, joka vaan syntyy.

Aloitin sarjakuvapäiväkirjan pitämisen Limingassa, sarjiskoulussa. Se oli kurssi ja pakko myöntää, etten aluksi tiennyt mistä piirrän ja mitä kerron. Koko ajatus siitä, että kerron elämästäni oli hölmö. Kolme ensimäistä viikkoa puristin väkisin sarjakuvia ulos kynästäni enkä tiennyt mitä teen, miten piirrän itseni ja millä teen.

Sitten huomasin, että en voi lopettaa. Olin koukussa. Lopullisesti.

No, tämä ei ole tänään uusin sivu, mutta on ainakin uusimmasta päiviksestä. 14-16.2.2018.
Sarjakuvapäiväkirja numero kaksi. 25.09.2010.
Aluksi into piirtää oli kovempi kuin järjellisyys tai luettavuus. Aiheet kimpoili seinästä seinään. Välillä kerroin päivistäni, tapahtumista, sitten unista ja väliin ehti tyyliin kaikki luokkatoveritkin piirtää päiväkirjaan.

Päiväkirja numero kolmosen kansi. Pyysin luokkatovereitani piirtämään minut sellaisena kun he minut näkevät.
Sarjakuvapäiväkirja numero kolme oli minulla käännöskohta. Kokeilen akvarelleja ja se oli menoa se. Olin kertakaikkiaan vihannut akvarelleja ehkä vuosi aikaisemmin, sitten tehnyt jonkinlaisen sovun niiden kanssa, mutta nyt... nyt rakastuin palavasti!

Aloin piirtämään itseni myös ilman silmälaseja, koska näytin kerta kaikkiaan liian fiksulta ne päässä.

09.02.2011. Sarjakuvapäiväkirja numero kolme.
 Leikin väreillä, tein uusia juttuja ja kokeilin kaikkea. Osa sivuista olikin aikamoista värisotkua. Tuntui, ettei päivässä tunnit riitä, kun halusin vain maalata. Minulle tämä päiväkirja on rakas, koska silloin löysin värit.

11.02.2011. Sarjakuvapäiväkirja numero kolme.
 Välillä merkintöjä ja värejä oli sivuilla niin paljon, ettei niistä aina edes tolkkua saanut. Enkä välittänyt oliko merkinnät kauniita vai ei. Pääsin eroon täydellisyyden tavoittelusta ja se oli ihanaa. Myös tyylini alkoi vakiintua hitaasti ja varmasti. Se nopeutti piirtämistä huomattavasti.

Olisin voinut helposti skannata koko kirjan tänne, koska kokeilin niiiin paljon eri asioita. Tässä nyt kuitenkin vain kolme aukeamaa.

7.4.2011. Sarjakuvapäiväkirja kolme.
Minulle oli vakiintunut maneeri käyttää vain mustia 0,1 tusseja, mutta tänne kirjaan kokeilin Pentelin bruspenia, seepiaa, mustetta, teriä ja kaikkea mahdollista. Yllä oleva aukeama on tehty seepialla ja terällä.
Välillä piirsin suoraan ja välillä luonnostelin karkeasti alle.

24.4.2011. Sarjakuvapäiväkirja neljä.
Tein jonkin aikaa terillä asioita ja tajusin, että haluan lukea näitä myös myöhemmin, joten tein vihdoinkin luettavampaa jälkeä. Tyylini oli jo vakinaistunut, muttei jähmettynyt. Annoin sen sen elää omaa elämää. Tein paljon piirtohaasteita ja muita juttuja myös päiväkirjoihin.

Sitten sarjakuvakoulu loppui osaltani. Tuntui yllättäen oudolta, etten olekkaan enää sarjakuvapiirtäjien ympäröimänä ja jouduin opettelamaan piirtämään keskenäni. Sairastuin myös kesällä 2011 masennukseen ja se näkyi kyllä merkinnöissä paljon. En ole kaikkia merkintöjä sairaudesta skannannut tänne, koska ne ovat henkilökohtaisia.

20.-21.7.2011. Sarjakuvapäiväkirja neljä.
Kesä 2011 on hirvein kesä koko elämäni aikana. Se oli suorastaan pohjanoteerous. Lupasin perheelleni, etten tapa itseäni ja onnistuin pitämään sen lupauksen.

6.10.2011. Sarjakuvapäiväkirja viisi.
Vaikka möngin taudin seassa, pidin silti päiväkirjaa. Se oli pinttynyt tapa ja oikeastaan olen iloinen, että tein kaikesta merkinnän: oli ne miten hirveitä asioita hyvänsä. Ne muistuttaa minua nykyään siitä, miten paljon paremmin asiat ovat.

Kokeilen myös puuväreillä värittämistä kuten kuvasta näkyy! Kesällä myös vakiintui tavaksi värittää ahdistus- ja masennusmerkinnät kirkkailla sinisillä.

16-17.10.2011. Sarjakuvapäiväkirja viisi.
Välillä piirsin ja kokeilin elämääni liittymättömiä, hassuja sarjakuvia päivikseen, kuten tuo Heroes Might and Magic-sarjakuva. Kokeilin myös sekatekniikkaa paljon, joissa saatoin yhdistää tusseja, puuvärejä, akvarelleja, mustetta... Kaikki vaan sekasin!

28.-29.11.2011. Sarjakuvapäiväkirja kuusi.
 Tämä sarjakuvapäivä eroaa kaikista muista hyvin paljon. Se on nääs puukantinen saunakirja, jonka kannen hioin ja maalasin. Kirjan sivut oli hyvin erillaiset kuin missään muussa kirjassa mitä olen käyttänyt. Harmi, kun en tajunnut ostaa kerralla useampaa.
Osa päiviksen sivuista on vain eläimellistä sotkua, kun piirsin sekavissa mielintiloissa kauheita sekoiluja.


14.5.2012. Sarjakuvapäiväkirja seitsemän.
Sain kasattua jotenkuten itseni takaisin. Sen näkee heti piirtojäljestäkin. Päätin adoptoida kissoja, etten olisi niin yksinäinen. Kesällä adoptoin Malkolmin ja pari kuukautta myöhemmin Filiphin.

2.5.2012. Sarjakuvapäiväkirja seitsemän.
Tässä sarjakuvapäiväkirjassa usein tein merkintöjen värittämisen fiiliksen mukaan. Välillä oli akvarellia, välillä tusseja ja keskellä on pitkä pätkä merkintöjä jotka on tehty pelkästään pinkillä glitterilllä ja yliviivaustussilla.



29-31.10.2012. Sarjakuvapäiväkirja kahdeksan.
Melkein koko sarjakuvapäiväkirja kahdeksan on väritetty Faber Castellin maanväri-tusseilla. Ihastuin jotenkin tuollaiseen retro-väriseen ilmaisuun hetkeksi. Piirsin koko ajan päivistä vain suoraan tusseilla tässä vaiheessa. Vaikka henkisesti olin muussia, niin olin saanut piirtämiseen itsevarmuutta.

7-9.5.2013. Sarjakuvapäiväkirja yhdeksän. 
Päiväkirja yhdeksän on myös täysi erillaisia väri- ja välineyhdistelmä kokeiluja. Välillä saatoin tehdä sivuja just vain yhdellä kohdevärillä ja välillä käytin tuttuun tyyliin akvarelleja.
Minulla oli myös tuollainen iso versio itsestäni, joka milloin mitäkin syytöksiä minulle heitteli. Enpäs kiinnittänyt huomiota, että milloin se edes katosi sivuiltani. Ei asu nykyään enää kirjassani moinen mörkö.

31.5.2013. Sarjakuvapäiväkirja yhdeksän.
Voi luoja! Sitten löysin kirpparilta puhallustaikatussit. Hetken aikaa tein kaikki merkinnät niillä, koska ne oli superkirkkaat ja sekopäiset. Teippaan myös kaikki leffa-, ooppera- ja muut tapahtumaliput päivikseen.

HUH, ettei tämä olisi liian iso päivitys ja luettava kerralla, niin jaan tämän kahteen osaan. Tässä on ensinmäiset yhdeksän sarjakuvapäiväkirjaa ja huomenna tulee toiset yhdeksän.