Ensiksi sain kuulla, etten päässyt kouluun sisään. Hassua kyllä, ei se edes harmita kamalasti, koska toisesta odottamastani asiasta olen ollut innoissani.
Lisäksi minua huolestutti, että riittääkö voimani edes täyspäiväiseen opiskeluun vielä... Nyt ei tarvitse mitellä voimiaan, vaan voi keskittyä paranemiseen!
En aio toipilaana maata kuitenkaan, vaan aion mennä avoimen yliopiston kursseille :)
Toiseksi, minä erosin koulusta! Menetän opiskeluetuni joo, mutta olen jo pitemmän aikaa tiennyt etten olisi koskaan valmistunut tuolta...
Syitä eroamiseen on monia, mutta yksi syy on uusi, puhdas alku uudessa paikassa.
Opettelen elämään uudestaan ja päätän tuon pimeän ja sairaan luvun elämässäni. Olen tehnyt uutta lukua varten inventaarion ja luonut uusia haaveita sekä tuoreita toiveita.
Muista suunnitelmista ja uudesta kodista kerron myöhemmin. Kesällä ehtii olla vielä monta seikkailua ennen sitä :D
En tiedä onko hoito ja lääkkeet alkanut puremaan vaiko nämä muutokset syynä (kenties kumpikin?), mutta välillä olen jopa... onnellinen?
 |
| Täytyisi opetella olemaan lempeä itselleen. |
Minkähän takia vanhan taakseen jättäminen on aina yhtä arveluttavaa. Vanhassa elämässä oleminen on niin paljon turvallisempaa, vaikka se olisi paskempaa. Miltä vapaus ja uusi elämä sitten maistuukaan..... :D
VastaaPoista