torstai 7. toukokuuta 2015

Ali- vai yliarviointia?

"Olet niin lahjakas."


Tuota minulle hoetaan, mutten usko sitä. En ole taitavin, en ole nopein enkä mielikuvituksellisin. Minusta on melkein loukkaavaa sanoa minua lahjakkaaksi, koska olen saanut taitoni aikaan ahkeruudella ja kovalla työllä. Olen hyvä hommassani, sitä en kiellä. Katsoin sivistyssanakirjasta, mitä lahjakas oikeastaan tarkoittaa:

lahjakas

  1. jolla on (luonnon)lahjoja, kyvykäs, etevä, pystyvä, taitava. esim. Lahjakas oppilas, urheilija. Musiikillisesti, kielellisesti lahjakas. Ark. esim. Teki lahjakkaan [= todella pahan, emä] munauksen.

lahjakas

adjektiivi
  1. sellainen, jolla on lahjoja, luontaisia taipumuksia. Etevä ja kyvykäs, luonnostaan taitava, erityisen hyvä jossakin asiassa.

Luontaisia taipumuksia johonkin? Voiko olla, että minulla on luontaista taipusta visuaalisuuteen (se kävi ilmi psykoanalyysissa), mutta onko taiteellisuuteen? Lapsena en todellakaan ollut se luokan paras piirtäjä tai se joka tituleerattiin piirtäjäksi. Aina oli joku minua parempi. Aina. Käsi ei totellut minua ja turhauduin valtavasti.

20-vuotiaaksi asti tappelin lähinnä kuvien kanssa. Enemmän se oli pakonomaista kehittymisen tarvetta, kateutta ja turhautumista, kuin luovaa leikittelyä ja nautintoa. En osaa sanoa, mikä sitten Limingassa sai minut nauttimaan tästä. Kehityin ihan järjettömän paljon yhden vuoden aikana, kun klikkini sisällä alkoivat avautua (samalla aloitin terapian, kun traumat jysähtivät päälle). Onkohan masennukseni ja traumani pidätelleet minua? Menneisyyden haamut kuiskineet korvaani, etten riitä koskaan? En tiedä.

En ole huono maalaamaan tai piirtämään, kuten sanoin alussa. En myöskään ole paras tai se lahjakas. En koe erottuvani massasta taitelijana ja se ahdistaa minua. Minussa ei ole mitään erityistä, minulla ei ole sanottavaa tai suurta sanomaa. Olen vain kuvia rustaava arkinen, tylsä toope. 

Ihmiset yliarvioi herkästi


Ihmiset, joiden lähipiirissä ei ole luovia henkilöitä, eivät tunne luovia henkilöitä tai ovat muuten ihan pihalla skenestä eivät tajua eroa lahjakkuudella ja hyvällä maalarilla. He saattavat sekoittaa minut lahjakkaisiin, koska eivät tiedä tämän alan raadollisuudesta, ylituotannosta taiteen saralla ja haastavista markkinoista. 
Yksikin tyyppi yrittäjäkurssilla naureskeli, että "kierisi rahassa jos hänellä olisi puoliksikaan minun lahjani." Sori vaan kaveri, mulla on kokonaan tää lahja ja syön roskiksesta. 

Aliarviointia itseltäni


Olenko sitten sokea omille taidoilleni vai olenko realisti? Olen luultavasti molempia. Tai vain tosi varovainen. Uskon kuitenkin, että kun löydän oman väyläni taideskenessä niin tulen pärjäämään siellä hyvin. On hyvin epätodennäköistä, että minusta tulisi maailmankuulua maalaria, mutta uskon pärjäävääni. Se riittää minulle. (Pärjääminen tarkoittaa, ettei leivän päällä ole pelkkää kieltä. Ja leipäkin saattaa olla kaupasta, eikän kaupan takaa roskiksesta.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti